Elämän suurten kysymysten äärellä - miten löytää merkitys omalle elämälleen?

arnel-hasanovic-640121-unsplash.jpg
“Haluan elää merkityksellistä elämää”. Tämä on vastaus, jonka olen hyvin usein saanut jossain muodossa kysyessäni ystäviltäni, kavereiltani ja asiakkailtani psykologityössäni, pääasiassa muilta nuorilta aikuisilta, heidän elämäntavoitteistaan. Kukapa ei haluaisi tuntea olevansa erityinen ja tärkeä jollekulle, kokea että omalla elämällä on tarkoitus tai kokea tekevänsä elämässään jotain erityistä ja tärkeää?

Kaipuu merkitykselliseen elämään on jotain hyvin syvällä ihmisyyden ytimessä sijaitsevaa ja kokemus oman elämän mielekkyydestä lienee yksi ihmisen perustavanlaatuisista psykologisista tarpeista. Merkityksellisen elämän tutkimuksen isä, psykiatri Viktor Frankl korostikin, että tärkein ihmistä liikkeelle paneva voima elämässä on juuri tarve löytää omalle elämälleen tarkoitus.

Merkityksellisyys on noussut viime aikoina aiempaa isommin puheenaiheeksi mediassa, ja monen yksilön silmissä merkityksellisyys on kohonnut yhdeksi tärkeimmistä tavoitteista niin työssä kuin henkilökohtaisessa elämässäkin. Myös tutkijat ovat havainneet työelämän ja ihmisten henkilökohtaisen elämän arvoja tutkiessaan merkityksellisyyden kaipuun kasvavan trendin yhteiskunnallisella tasolla.

 
david-iskander-599062-unsplash.jpg
 

Miksi merkityksellisyys nousee pinnalle juuri nyt?

Elämme aikakautta, jossa hyvinvointia on tarjolla ympärillämme enemmän kuin koskaan ja entistä harvemman tarvitsee suunnitella omaa elämäntyyliään tai työtään ainoastaan sen perusteella, mistä saisi leivän pöytään tai miten nostaisi elintasoaan.

Länsimaissa emme myöskään joudu käymään jatkuvaa eloonjäämiskamppailua elämästä ja kuolemasta, vaan henkisiä resurssejamme jää myös sen miettimiseen, mikä tekee elämästämme arvokasta ja merkityksellistä. Ihmiselle onkin  - elinolosuhteista riippumatta - varsin luonnollista, oikeutettua ja tervettäkin miettiä, millaista elämää juuri minä haluan elää ja mihin haluan käyttää elämäni ja aikani.

Toinen syy merkitysjanoisuuden kasvulle lienee se, että elämä länsimaissa on muuttunut entistä yksilökeskeisemmäksi ja perinteinen yhtenäiskulttuuri on hajonnut. Aiemmin merkitystä tuoneet yhteiskunnalliset instituutiot ja arvot - koti, uskonto ja isänmaa, eivät enää luo raameja yksilön elämälle ja valinnoille. Ihminen onkin entistä enemmän ottanut itse vastuun tarkoituksen löytämisestä elämäänsä ja on näin vastuussa itse löytämään vastaukset suuriin eksistentiaalisiin kysymyksiin.

Riskinä on kuitenkin se, että yksin jäädessään individualistinen nykyihminen on elämän suurten kysymysten edessä sekä juureton että suunnaton. Vasta-argumenttina individualismista helposti seuraavalle itsekeskeisyydelle Frankl korostikin, että elämän tarkoitus ei löydy loputtoman itsetutkiskelun kautta, vaan se löytyy aina itsen ulkopuolelta - muita palvelemalla.

 
nathan-lemon-482951-unsplash.jpg
 

Vastuun ottaminen tuo mukanaan merkityksen tunteen

Henkilökohtainen valinnanvapaus elämänvalintojen edessä tuo mukanaan myös vastuun omasta elämästä. Frankl korostikin, että merkitysrikas elämä pitää aina sisällään tietoisuuden tästä vastuullisuudesta - vastuullisuudesta itseä, muita ihmisiä ja “universumia” kohtaan. Ihminen onkin vastuussa sekä tekemistään päätöksistä, että niiden hedelmistä itselleen ja ympäristölleen.

Tietoisuus vastuusta auttaa parhaimmillaan ihmistä ottamaan ohjat omasta elämästään ja tekemään vastuullisia valintoja, mutta pahimmillaan se saattaa aiheuttaa yksilölle suurta eksistentiaalista ahdistusta, sillä vastuu haastaa meidät peilin eteen pohtimaan omia arvojamme ja kykyämme elää niiden mukaan. Toisaalta taas vastuun ottaminen omista valinnoistamme luo mahdollisuuden rakentaa itsellemme rikkaampia sisältöjä ja merkityksiä elämään sekä luoda itsemme näköistä elämää - jos vain uskallamme ja osaamme sitä etsiä.

Miten merkityksellisyyden kokemus syntyy?

Franklin mukaan ihminen ei löydä merkityksellisyyttä elämäänsä etsimällä pakonomaisesti vastausta kysymykseen “Mikä on elämän tarkoitus?” Sen sijaan Frankl korostaa, että ihminen onkin vastaajan paikalla, kun elämä esittää ihmiselle kysymyksiä siitä, miten yksilö suhtautuu elämään. Franklin mukaan merkityksellisyyden voidaan nähdä syntyvän kolmella tasolla ihmisen elämässä:

1) toteuttamalla omaa tarkoitustaan antaen maailmalle jotain itsestään
2) kokemalla elämyksiä ja yhteyttä johonkin itsen ulkopuoliseen
3) asennoitumalla elämän rajallisuuteen ja välttämättömään kärsimykseen

Toisaalta ennen kysymystä siitä, miten omaa elämän tarkoitustaan voisi toteuttaa, on kysyttävä perustavanlaatuisia identiteettiin liittyviä kysymyksiä: Kuka minä olen ja miten olen yhteydessä maailmaan ja muihin ympärilläni? Vastaamalla vastuullisesti edellä mainittuihin kysymyksiin, ihmisen on mahdollisuus löytää työkalut oman elämänsä merkityksen ja tarkoituksen löytämiseen.

 
tobias-mrzyk-569902-unsplash.jpg
 

Merkityksellisyyden taustalla psykologiset perustarpeet

Merkityksellisyyden kokemuksen syntyminen vaatii sen, että ihmisen perustavanlaatuiset psykologiset tarpeet ovat tyydyttyneet. Monelle on tuttu Abraham Maslowin tarvehierarkia, jonka mukaan ihmisen perustarpeiden tulee olla täytetty (esim.ihmisen täytyy saada riittävästi unta ja ruokaa), jotta hän voi vastata korkeamman tason tarpeisiinsa ja alkaa toteuttaa itseään. Nykyaikaisempi motivaatioteoria, itseohjautuvuusteoria (self determination theory), jatkaa selittämällä, mitä nuo korkeamman tason psykologiset tarpeet ovat (Martela, Ryan & Steger, 2017).

Itseohjautuvuusteorian mukaisia psykologisia perustarpeita ovat autonomia, eli tunne siitä että yksilö voi tehdä asioita jotka kiinnostavat häntä ja jotka hän on itse valinnut, kompetenssi, eli tunne siitä että yksilö kohtaa haasteita, joista hänen on mahdollista suoriutua hyvin ja joissa hän pääsee hyödyntämään omaa osaamistaan sekä yhteisöllisyys, eli yksilön kokemus kuulumisesta johonkin sosiaaliseen ympäristöön ja yhteisöön.(Martela, Ryan & Steger, 2017). Myöhemmin teoriaan on lisätty myös neljäs psykologinen perustarve, hyväntahtoisuus (benevolence), eli se että yksilö kokee auttavansa tai hyödyttävänsä omalla toiminnallaan muita ihmisiä (Martela, Ryan & Steger, 2017). Näiden psykologisten perustarpeiden täyttymisen voidaankin nähdä olevan yksi edellytys merkityksellisyyden kokemukselle yksilön elämässä.

Onko merkityksellinen elämä tavoittelun arvoista?

Moni nykyihminen etsii elämässään onnellisuutta. Tämä ei välttämättä kuitenkaan ole elämän päämääränä ja tavoitteena kovin kestävä: Useissa psykologisissa tutkimuksissa onkin todettu, että kiivaiten onnellisuutta etsivät ihmiset eivät olekaan onnellisimpia - päin vastoin. Toisin kuin pakonomainen onnellisuuden tavoittelu, psykologisten perustarpeiden täyttyminen sekä niistä seuraava merkityksellisyyden kokemus on tutkimuksissa yhdistetty yksilön ja yhteisön hyvinvointiin ja kukoistukseen. Tarkemmin tarkasteltuna voidaankin todeta, että onnellisuus syntyy - tai jää syntymättä - merkityksellisen ja arvokkaan elämän sivutuotteena, kun taas itsetarkoituksena onnen tavoittelu on jopa vahingollista. Sen sijaan merkityksellisyyttä ja arvokasta elämää voidaan pitää niin yksilö- kuin yhteisötasollakin huomattavasti kestävämpänä päämääränä elämässä - etenkin jos sitä etsitään vastuullisesti.

Elämän tarkoitus?

Mutta mikä onkaan vastaus tuohon kaikkia meitä kiinnostavaan kysymykseen elämän tarkoituksesta? Suomalainen filosofi Frank Martela on kiteyttänyt elämän tarkoituksen yhteen lauseeseen: "Elämän merkitys on tehdä itselleen merkityksellisiä asioita siten että tekee itsestään merkityksellisen muille ihmisille". Siinä meille kaikille tavoite, jota kohti pyrkiä.

 

Kirjoittaja:

Jaakko Sahimaa on intohimoinen merkityksellisyyden metsästäjä ja organisaatiopsykologi, joka on tutkinut merkityksellisyys -teemaa. Jaakko myös valmentaa ja konsultoi organisaatioita merkityksellisyysteemaan liittyen.

Erityiskiitos avusta tekstin luomisessa kuuluu myös Hanna Partaselle. Kiitos Hanna!

Lähteet:

Martela, Ryan, Steger (2017): Meaningfulness as Satisfaction of Autonomy, Competence, Relatedness, Beneficence: Comparing the Four Satisfactions and Positive Affect as Predictors of Meaning in Life

Graber (2004): Viktor Franklin logoterapia